Huomaamatta nalkuttaja

Huomenna on taas neuvolan aika ja siitä tulikin mieleeni edellisellä käynnillä sattunut tilanne, jossa löysin itsestäni aivan uusia puolia: minä, nalkuttaja. 

Tuulitakkitiimi!

Vaimon kanssa oltiin kotona yhdessä todettu, että ei tarvita mukaan muuta kuin vaippa, sillä vauva oli juuri syönyt. Neuvolantädin kysellessä kuulumisia, F töräytti järkyttävät aamupuuropuklut vaimoni mekolle ja minä pamautin ajattelematta pisteliäällä äänensävyllä, että "et sitten ottanut puklurättiä mukaan". Tajusin samalla sekunnilla miltä sen täytyi kuulostaa, HUPS! Eilen kävi vastaavasti kun rakas vaimoni lähti aamulla töihin ja hänelle kävi perinteisesti, eli lämppärinjohto jäi irroittamatta autosta. Ensimmäinen kommenttini oli jälleen ikävän sävyinen, vaikka eihän se jälkiviisaus ole koskaan ennenkään auttanut, ja auto se vaan on. 

Olen huomannut, että viime aikoina rento minäni on usein ollut jossain kateissa. Pitänee relata hiukan. Tällä viikolla päivät on olleet aika pitkiä kun eskarilainen on viettänyt hiihtolomaa, mutta aika moni on reissussa eikä ole ollut juurikaan leikkikavereita. Meillä on kuitenkin juniorin kanssa omat rytmit ja puuhat, joten eskarilaiselle ei ole pystynyt antamaan täyttä huomiota. Onneksi on loma tulossa ensi kuussa ja viikonloppuna on luvassa kivaa ulkoilua täysin eskarilaisen ehdoilla.

Minä yritän nyt tsempata. Nalkuttaminen on ihan perseestä. 

Kommentit