Isä kotona lasten kanssa - se toinen puoli tarinasta

 
Keskityn usein blogin puolella vain positiiviseen. Pyykkivuoret, levottomat yöt ja seinään läästityt jauhelihakastikkeet ovat kuitenkin todellisuutta ja välillä onkin aika kertoa rehellistä faktaa myös siitä puolesta. Koti-isän tai kotiäidin rooli ei tosiaan ole pelkkää sohvalla köllöttelyä ja vauvantuoksua. Ajattelin tarttua tässä postauksessa karumpiin faktoihin niistä heikoimmistä hetkistä, joita itselleni tuli kotona ollessani ja joita en ehkä osannut etukäteen odottaa. Aihe on sinänsä ajankohtainen, että tällä viikolla nämä heikoimmat hetket ovat muistuneet sairaan lapsen kanssa kotona ollessa mieleen paremmin kuin hyvin. Luulin esimerkiksi, että pystyn pitämään kodin siistinä ja tekemään ruoan ajallaan koko tuon 14 kuukauden koti-isyyden ajan. Mutta...
 

Taapero keittiössä - valmis katastrofi

Ruoanteko taaperon kanssa on yksi farssi! Instagramissa olenkin kertonut, miten alakaappeja nostetaan keittiössä pois paikoiltaan, sillä muuten herkkulaatikko on tyhjennetty ympäri asuntoa. Samalla kun yrittää paistaa jotain, kohnaa taapero maustehyllyt ja viimeksi tänä aamuna sain imuroida kokonaisen levinneen maustepurkin lattialta. Taapero on myös altis satuttamaan itseään tiputtamalla varpailleen jotain painavaa, jolloin ruoka on muutaman kerran palanut pohjaan. 

Olen kertonut jo aiemmin, kuinka hienosti taapero syö jo itse, mutta todellisuudessa ruokailuhetket ovat pääasiassa yhtä läästimistä ja ruoan heittelyä. Lapsi toki näyttää ihanan söpöltä, mutta sotkee enemmän kuin syö ja koska koko ajan on kiire, vaivaa kotiamme väkisinkin jatkuva sekasorto. Eikä kyseessä ole tosiaan pelkästään hujan hajan olevat tavarat vaan ihan aito lika. Banaania lattiassa, lihapullaa verhoissa ja räkää peilissä. 

Koti pysyy siistinä, kun toinen vanhempi ehtii aina siivota - NOT!

Työ ei lopu koskaan! Siivoaminen alkaa suhteellisen pienen kotimme länsipäädystä kohti eteläpäätyä ja matkan varrella kulkee pieni mies perässä ja vetää viikatut puhtaat vaatteet pois sängyltä, tuhoaa isoveljensä hienosti pedatun pedin ja levittää kaikki dublot lattialle sitä mukaan kun niitä siivoaa. Yritä siinä sitten olla rento ja hymyilevä. Oikeasti perkeleitä meinaa päästä suusta, mutta onneksi olen hokannut, että taaperon voi laittaa pinnasänkyyn leikkimään siivouksen ajaksi. 

"Nää yöt ei anna armoo" laulaa Kaija Kookin

 

Meillä on tehty hampaita ihan urakalla elokuusta saakka ja katkonaiset yöt ja väsyneet aamut alkavat jo hieman sapettamaan. Toisaalta huonoon uneen on hyvä syy, kyllä 8 peräkkäin puhkeavaa hammasta vaivaa varmaan vielä enemmän taaperoa kuin huonosti nukkuvaa muuta perhettä. Tilannetta ei varsinaisesti helpottanut heti perään puhjennut viikon räkätauti ja eilen todettu korvatulehdus.

Unirytmi vaikuttaa koko päivän suunnitteluun ja esimerkiksi iltakyläilyt olemme joutuneet miettimään nyt päiväkodin alettua tarkoin, ettei mene ne jo pätkittäiset yöunet enemmän pipariksi.  

Yöunista tuli vielä mieleen iltatoimet: taaperon hampaiden pesu on todellinen Mission Impossible 9. Miten ihmeessä te muut pääsette harjalla lähellekään suuta ilman, että harja olisi tuhat kertaa lentänyt wc-pytyn juurelle tai suoraan potan pohjalle? 

"Kaikkea pitää maistaa" opetetaan jo päiväkodissakin, mutta eikai se nyt sentään ihan kaikkea tarkoita

Ulkoilu on todella kivaa ja ihana nähdä, miten taapero viihtyy ja vipeltää puistoissa. Hän kävelee määrätietoisesti itsekseen pieniin liukumäkiin ja yrittää tehdä hiekkakakkuja, mutta onko aina pakko laittaa kaikkea suuhun. Siis ihan kaikkea! Vaimoni onnistui esimerkiksi kesällä estämään herrasmiestä syömästä käytettyä nuuskapussia, joka oli heitetty kivasti maahan leikkipuiston laidalle, hyi hel**tti! Itse olen nähnyt, miten pupunpapanoita laitetaan antaumuksella ja upealla pinsettiotteella suuhun, kun itse laitan pyykkejä narulle. Ei ihme, että vatsa on koko ajan sekaisin.

Onko muilla vastaavia tarinoita ja vielä karumpia faktoja kotona olemisesta pienten kanssa?