Karhunpoika sairastaa


Kaksi viikkoa ehti päiväkotiuraa kulua ennen sairastelua. Alkuviikko on mennyt kotona, kun F on ollut flunssassa ja kuumeessa. Oli outoa olla taas koti-isä muutaman päivän. Muutamassa viikossa poika on kehittynyt kiipeilemisessä ja nyt ei riitä, että kieltää keittiön kaappien tyhjentämisen tai vessaharjalla leikkimisen, vaan ilmassa on todellista vaaran tuntua, kun 1-vuotias kiipeilee taukoamatta sohvapöydälle tanssimaan ja tv-tasolle kävelemään. Ei käy ainakaan aika pitkäksi.


Koululainen on osoittautunut ahkeraksi läksyjen tekijäksi ja olen iltaisin saanut kuunnella, kun hän lukee lukuläksyjään. Poika lukee sujuvasti sekä suomeksi että ruotsiksi ja isi saa olla ylpeä. Käsittämätöntä, miten vasta lukemaan oppinut lapsi osaa lausua oikein ruotsiksi lukiessa ja toisaalta myös suomeksi luettaessa.

Eilen päivällä taaperon kanssa vietetyn ajan vastapainoksi lähdin illalla isomman pojan kanssa Tepsin peliin ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Hallin uusittua lapsiparkkia on kehuttu kovasti, mutta peli oli kuitenkin pojan mielestä mielenkiintoisempi. Vielä viime kaudella vähintään yksi erä meni lapsiparkissa. Oli oikein hauska ilta, jonka huipensi vielä kotijoukkuen voitto.

Tänään oli vuoronvaihto, lähdin aamulla töihin ja vaimo jäi vielä pienemmän kanssa kotiin. Toivottavasti tauti jo pian helpottaa!

Kommentit