1. Paras investointi on jalkapallo
Meillä molemmat pojat ovat oppineet potkaisemaan jalkapalloa ennen kuin oppivat kävelemään kunnolla. Isoveli aloitti jalkapallouransa jo 4-vuotiaana ja ahdistui, kun sen ikäluokan treeneissä oli enemmän leikkejä kuin pelejä. Muistan myös elävästi hänen tuskansa, kun pelatessa joukkuekaverit iskivät maaleja omaankin päähän, eikä muilla pelaajilla ollut mitään käsitystä, että pelissä edes on jotkut säännöt. Jalkapalloharrastus on jatkunut aktiivisena, joten myös pikkuveli on päässyt jalkapallon makuun. Arvatenkin pallot kiinnostaa myös siis häntä ja jalkapallo onkin poikien yhteinen harrastus niin pihalla kuin kotona sisällä. Pelit on käynnissä heti, kun pallo vaan löytyy ja pallot onkin helpoin tapa viihdyttää meidän poikia. Kotona nurkissa pyörii monenlaisia palloja tennispalloista koripalloon ja koiran pallosta isoon pehmopalloon, kaikki aktiivisessa käytössä. Nuorempi on opetellut viime aikoina myös heittämistä ja esimerkiksi viimeksi eilen loiskahti sählypallo mukavasti kahvikuppiini. On muuten myös koomista katsella, kun 1,5-vuotias osaa jo onkia itse pienellä pehmeällä lätkämailalla sählypalloja sohvan alta.
2. Vessan ovi kannattaa lukita myös ulkopuolelta
Taaperoa kiinnostaa kaikki kielletty ja wc vaikuttaa suorastaan paratiisilta tästä näkökulmasta.
Laske alas se vessaharja!
Ei saa juosta!
Pois sieltä pesukoneesta!
Näpit irti wc-raikastimesta!
Hyi laita se pytyn kansi nyt kiinni!
3. 1,5-vuotias ehtii joka paikkaan ja ylettyy kaikkialle
Tämän hetken suosikkeja on tv:n sammuttaminen, ikkunalautojen tyhjentäminen (jos joku on erehtynyt siihen jotain laskemaan) ja portaisiin syöksyminen rappukäytävässä. Myös tv-tasolle kiipeäminen ja tv:n nuoleminen kuuluu lempipuuhiin, mutta yllättävää kyllä, tv:n katselu ei. Vielä hetki sitten olimme huolissamme tästä tv-tasolle ja sohvapöydälle kiipeilystä, mutta nyt ei ole enää sydänkohtaus kaukana, kun poika saattaa yllättää seisomalla ruokapöydän reunalla jos silmä hetkeksikin välttää.
4. Sotkun sietäminen ja 10 minuutin pikasiivous
Taapero ilmeisesti rakastaa sotkua, sillä ensimmäiseksi kotiin tultuaan hän tyhjentää eteisen laatikostosta koko perheen pipot, hanskat ja kaulahuivit pitkin eteistä ja siirtyy sitten kenkätelinettä tyhjentämään. Tyypillisesti seuraavaksi on vuorossa lelukorit, kirjat, sohvatyynyt ja lopulta pyykkikori. Kun koittaa työpäivän jälkeen samalla laittaa ruokaa ja vahdata koululaisen läksyjen tekoa, on mahdotonta pitää yllä järjestystä sitä mukaa kun taapero touhuaa. Olenkin opetellut sietämään sotkua ja säästämään siten hermojani. Olemme myös nykyään taitavia pikasiivoajia ja jo muutamassa minuutissa saa aikaan ihmeitä kun keskittää energiat oikeisiin asioihin ja jakaa työt. Iltarutiinina onkin poikien nukkumaanmenon jälkeen suorittaa nopea siivous, mutta vain yksi, nimittäin jos sen tekee yhtään aiemmin niin sen saa tehdä todella monta kertaa päivässä.
5. Tutteja ei voi olla liikaa
F on ollut isoveljeään huonompi nukkuja, joten katkonaiset yöt ovat kuuluneet asiaan. Nyt on kuitenkin taas ollut jo pidempi parempi jakso, jolloin uni on maistunut. Salaisuus tällä hetkellä lienee sänkyyn kerätty kattava tuttikokoelma! Yöllä, kun poika kääntää kylkeä niin ei tarvitse kovin kaukaa etsiä tai huutaa apua, kun tutti on aina lähellä. Poika on myös aivan pienestä asti nukkunut tutti suun lisäksi kourassa, parhaimmillaan molemmissa käsissä. Unilelut eivät kiinnosta lainkaan, mutta yhdellä tutilla ei vaan voi nukkua. Joka ilta koko perhe hajaantuu etsimään taaperon tutteja, jotta niitä olisi yöllä sängyssä tarpeeksi. Tyypillisesti tutteja löytyy sohvan ja sänkyjen alta, tv-tason takaa, kengistä tai pahviroskien joukosta. Viime aikaisten heittoharjoitusten johdosta pitää tutkia myös eksoottisemmat paikat, kuten kuivausrumpu ja tiskiallas. En uskalla edes ajatella tuteista vierottamista vielä, miten se ikinä voi onnistua kun tosiaan tutti toimii myös unikaverina!?
6. Soittamaan hätänumeroon
Kyllä, valitettavasti tämäkin on tullut koettua. Kohtaan 2 viitaten ja kaikista kielloista huolimatta taapero karkasi vessaan erään iltakylvyn jälkeen ja liukastui märällä lattialla kuin elokuvissa. Siitä seurannutta järkyttävää huutoa pelästyi lapsi ja vanhemmat ihan yhtä paljon, mutta pahin kauhu alkoi vasta, kun huuto loppui kuin seinään ja poika meni veltoksi äitinsä sylissä. Oli varmaan elämäni pisimmät 3 minuuttia, mitkä odotimme ambulanssin saapumista. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja poika alkoi pikkuhiljaa toeta. Taaperon kanssa ei siis vaaratilanteilta pääse välttymään, vaikka koittaisi olla kuinka tarkkana.
Lisää näitä viisauksia voi lukea aiemmista osista:
Kommentit
Lähetä kommentti