Me kolme ja neljä seinää

Tänään lunta on sadellut koko päivän ja me jätkät ollaan kurkittu lumisadetta vain ikkunasta. Ikkunasta siksi, että pojat ovat sairastaneet koko alkuviikon. Onneksi taudit ovat jo voiton puolella, joten eiköhän mekin päästä huomenna tuonne loskakeliin. Olen siis ollut koko alkuviikon poikien kanssa kotona, me kolme ja neljä seinää. Tänään alkoi jo tuntua siltä, että seinät kaatuilee, eikä meinattu keksiä mitään tekemistä. Kaikki laulukirjat ollaan laulettu monta kertaa läpi, leffoja on katseltu ja koti on kuin pommin jäljiltä. On se kumma, kun mitä enemmän ollaan kotona, sitä sotkuisempi koti on.

Aiemmassa ruuhkavuosi-postauksessa unohdin mainita, että käyn mielelläni kaupassa vasta myöhään illalla hoitamassa ruokaostoksia, kuten eilen Tepsin pelin jälkeen. Saan kierrellä ja tutkia rauhassa valikoimia. Kurvasin pitkästä aikaa kirjaosastolle kurkkaamaan, onko jotain mielekästä luettavaa ja mukaan tarttui Jouni Hynysen Kadonnutta tavaraa etsimässä -kirja, mikä muuten on hänen ensimmäinen romaaninsa. Nyt on pari aukeamaa takanapäin ja vaikuttaa lupaavalta. Kirja on lyhyt, joten toimii minun kaltaiselle harvakseltaan lukevalle varmasti hyvin. 

Nyt sohvalle, Viaplay ja huippu jännä Blindspot-sarja pyörimään.