15. Ruisrock



Ah, mikä polkupyörä- ja pölymeri valtasi jälleen Ruissalon. Olen jo jonkinnäköinen konkarikävijä, sillä aloitin vuonna 2001 ja minulta on jäänyt sen jälkeen ainoastaan kaksi Ruissia välistä, jotka olivat tietysti molempien poikien syntymävuodet. Muistaakseni ensimmäiset kaksi vuotta festarikaverinani oli isäni, joka on muuten super musadiggari. Vuoden 2017 Ruisrock oli siis minulle jo 15. festarielämys.


Näin turkulaisena ainoa oikea kulkuväline on fillari. Tänä vuonna järjestelyt toimivat erinomaisesti, eikä ole valittamista edes perinteisistä huonoista yhteyksistä tai pyöräparkin jonoista, sillä kaikki todellakin toimi! 

Musiikki on aina ollut minulle Ruississa tärkeässä roolissa, vaikka viime vuosina omia suosikkejani onkin ollut tarjolla vähemmän. Tänä vuonna Paramore ja Ultra Bra oli ne, jotka oli pakko nähdä, mutta kuinka ollakaan ne oli lykätty sunnuntain alkuiltaan päällekäin! Ultra Bra oli pakko nähdä, joten valinta oli lopulta helppo. Tänä vuonna oli merkillisen vähän ulkolaisia artisteja, joita halusin nähdä ja lopulta saldoksi jäikin pyöreä nolla. Ruisrock-urani aikana näin ei ole ikinä aiemmin käynyt, mutta tämähän kertoo vain siitä, että suomalaisella musiikilla menee erinomaisesti. Kovimmat keikat Ultra Bran ohella oli Vesalalla ja Disco Ensemblellä, sekä CMX:llä, jonka keikalle eksyttiin vähän sattumalta ja sehän olikin huikeaa raskasta tykitystä kaikkine vanhoine biiseineen, mahtavaa. Ja kyllä, pakko vielä sanoa, että olihan Anatude mieletön.


Rockin ruoka- ja juomapuoli on mennyt ihan hirveitä harppauksia eteenpäin ja minulla ainakin meni pää pyörryksiin, kun ihmettelin, mihin ihmeeseen menen syömään ja mikä maistuisi. Naughty BRGR:in jonossa iski lopulta väsymys, joten siirryimme FAFA´siin  ja sikahyvät pita-mätöt saatiinkin. Onneksi oltiin juuri perjantaina käyty Turun Naughtyn avajaisissa, niin ei jäänyt harmittamaan. 


Sunnuntai otettiin hieman rauhallisemmin. Ultra Bran jälkeen taas nälätti, mutta päätettiin jättää pölyviidakko taakse ja fillaroida keskustaan syömään ja istumaan. Onneksi kaupungilta löytyy Aune -niminen melko uusi ravintola, jossa keittiö on myöhään auki. Erinomainen kolmen juuston hamppari upposi nopeasti. Vatsat täynnä, jalat muusina, nenät tukossa suunnattiin fillarit Martinmäkeä kohti. Kiitos Ruissi ja nähdään ensi vuonna!

Kommentit

Suositut tekstit