10.5.2018

Portugalilainen leivos - Pastèis de nata



Portugalilainen klassikkoleivos Pastèis de nata on täynnä herkullista vaniljakreemiä, jossa on raikas sitruunan vivahde. Olen huomannut, että leivoksesta on tullut jonkinlainen hittileivos, kun erilaiset lehdet ja some on pullollaan tämän reseptejä. Tässä yksi versio,  jonka muistaakseni bongasin Pirkka-lehdestä, jossa on muuten usein kokeilemisen arvoisia reseptejä! Leivokset sopii vaikka tarjottavaksi sunnuntaina äitienpäivänä. Tätä ohjetta on helpotettu valmiilla voitaikinalla, joten onnistuu ihan kaikilta.




VANILJAKIISSELI

 20-22 kpl

3 dl kuohukermaa
1,5 dl maitoa
6 keltuaista
1,5 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 tl sitruunankuorta raastettuna
1,5 rkl Bourbon vanillapaste (Dr. Oetker) tai 1 kpl vaniljatanko

LISÄKSI


1 pkt (500 g) voitaikinaa (pakaste)
ripaus kanelia
Amerikan muffinivuokia 


Ota voitaikina sulamaan huoneenlämpöön. Mittaa kerma, maito, kananmunan keltuaiset, vehnäjauhot sekä sokeri pieneen kasariin. Lisää joukkoon sitruunankuori sekä vaniljatanko tai vaniljapaste. Kuumenna hiljalleen kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Nosta kattila pois liedeltä kun kiisseli kiehahtaa tai sakenee. Jäähdytä. 

Jaa voitaikina kahteen osaan, levitä hieman vehnäjauhoja kaulinalustalle ja kauli voitaikina ohueksi levyksi. Ota taikinasta pyöreitä pohjia kahvikupin avulla (itse käytin leveää cappuccino kuppia). Nosta pohjat muffinivuokiin. Painele taikina vuokien pohjalle ja reunoille siten, että laita taikina vuoan keskelle ja paina sormien päillä varovasti taikina kohti vuoan pohjaa. Älä painele liikaa, ettei taikina menetä muotoaan. 

Jos teet vaniljatangolla kiisselin, niin tässä kohtaa ota se pois jäähtyneestä kiisselistä. Lusikoi täytettä noin ruokalusikallinen pohjien päälle, mutta jätä kohoamisvaraa. Nosta leivokset muffinipellille tai tavalliselle pellille leivinpaperin päälle. Paista 230 asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Anna leivosten hieman jäähtyä ja irrota ne vuoista. Ripottele pinnalle vielä kanelia ja tarjoile. Alkuperäisessä ohjeessa suositellaan tarjoamaan nämä mieluiten lämpiminä, mutta minusta nämä on parhaimmillaan täysin jäähtyneinä tai jopa yhden yön jääkaapissa levänneinä.  


7.5.2018

Blogin uusi suunta


Blogi on ollut työelämän muutosten vuoksi viime aikoina hieman tuuliajolla. Ärsyttää ja ahdistaa, taas tuli vain kahdeksan postausta kuukauteen. Postausvälit kasvavat ja päivät kuluu, että heilahtaa, joten pakko kai se on hyväksyä, että tämä on blogin uusi suunta. Haluan kuitenkin, että tämä on kivaa, enkä toisaalta halua laadun kärsivän, joten välillä teen yhtä postausta kolmekin iltaa. 

Toki kevät ja aurinkoiset ilmat verottavat myöskin tahtia, sillä tottakai olen lasten kanssa ulkona ennemmin kuin sisällä kirjoittelemassa tekstejä. Tänäänkin töiden jälkeen laitettiin suoraan lenkkikamat päälle ja lähdettiin rattaiden kanssa huristelemaan Barkerinpuistoon. Kotiin saavuttuamme oli pihalla kunnon futispelit käynnissä ja minua kaivattiin maaliin. Siihen asti koululainen oli omasta tahdostaan pelannut yksin neljää vastaan.


Olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, jotta kirjoittaisin useammin vaikka päivän kuulumisia. Pelkkien kuulumisten kirjoittaminen kuitenkin tökkii, koska en koe niitä niin laadukkaina teksteinä ja tuntuu, että aina pitäisi olla jotain "tärkeää" sanottavaa. 

Arkikiireet ja lempiaiheeni - ruuhkavuodet - on tullut myös leivonta- ja kokkausharrastusten tielle, mutta niitäkin on tarkoitus jakaa täällä myös jatkossa. Yksi simppeli leivonnainen onkin jo työn alla ja ehkä uskallan luvata sen vielä tälle viikolle. 

Nyt kun tämä on sanottu ääneen, on heti hieman kevyempi olo. Blogin rinnalla päivitän aktiivisesti Instagram -tiliäni, joten sieltä kannattaa kurkata sitä ihan tavallista arkielämää. 

Tähän loppuun tekisi mieli kysyä apua lukijoilta ja esittää se klassinen kysymys postausaiheista, mutta koska kommentteja tulee suhteessa 5 kommenttia / 100 postausta, en taida uskaltaa.

3.5.2018

Lapin taikaa Tervolassa



Muutama viikko sitten tehdyllä Levin reissulla pysähdyimme menomatkalla Kemin ja Rovaniemen välillä sijaitsevaan pieneen Tervolan kuntaan. Tervola on luonnonkaunis maaseutupitäjä Kemijoen varrella ja löysimme tiemme sinne, sillä siellä metsän keskellä asuu lappilaistunut ystävämme Katja perheineen. Tämä vaimoni lapsuudenystävä kyllästyi kaupunkielämään ja lähti opiskelemaan Inariin vuonna 2012, ja jäi sille tielle. Katja keskittyy nykyään luonnonkasvien ja villiyrttien hyötykäyttöön ja myy itse valmistamiaan tuotteita Metsän Emännän verkkokauppassa ja toimittaa niitä myös jälleenmyyjille ympäri Suomea . 


Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, kun ajelimme loputtomalta tuntuneen matkan pitkin kuoppaista ja loskaista kuratietä. Löydettyämme perille meitä odotti mm. entisajan viehättävä navetta, lappilainen kota ja toista metriä lunta. Suut ammollaan noustiin autosta ihmettelemään näkymää sekä ympärillä vallinnutta hiljaisuutta. 




Lapset kirmasivat välittömästi itsensä korkuisiin lumikinoksiin ja hämmästelivät tilannetta, sillä kaikesta lumesta huolimatta Lapin kevätauringossa pärjäsi hyvin ilman takkia. Katja kertoi meille elämästään Tervolassa ja yrityksestään, joka myy monipuolisesti erilaisia tuotteita, jotka ovat saaneet inspiraationsa kotimaisesta, puhtaasta luonnosta. Saimme nähdä hänen työhuoneensa ja käynnissä olevia projekteja, kuten saippuan valmistus. Yllätyin kuullessani, että jälleenmyyjiä on jo viitisenkymmentä ympäri Suomea.

ruususaippuat 

Kerrankin tuliaiset tuli hankittua jo heti reissun aluksi ja ostimme molempien vanhemmille Metsän Emännän Keskiyön Auringon jalkakylpysuolaa sekä Mesiangervo-kamomillasalvaa, joka hoitaa ja kosteuttaa ihoa. Vanhan kansan tiedon mukaan mesiangervo lievittää kipua ja särkyä, kun taas kamomilla rauhoittaa ja lievittää kipua ja rosmariini edistää verenkiertoa. Lisäksi saimme tuliaisiksi Lapista kerättyä kuusenpihkaa sisältävää Pihkasalvaa ja muutaman testipalan saippuaa. Hänellä on parhaillaan kuivumassa satoja eri tuoksuisia saippuapaloja, jotka tulevat myyntiin kesäkuun aikana.



Poistuimme Katjan luota haltioituneita ja inspiroituneina. Oli erittäin mielenkiintoista päästä paikan päälle näkemään, miten eri maailmassa Katjan perhe elää. Näin kaupunkiperheelle erakoituminen Lapin pikkupitäjään tuntuu käsittämättömältä ja samalla hurjan kiehtovalta. 

Innostuimme keskustelemaan myös pienestä yhteistyöstä Metsän Emännän puodin kanssa ja teilläkin olisi nyt mahdollisuus päästä testaamaan tuotteita tai hankkimaan vaikka äitienpäivälahjaksi hemmottelua, herkuttelua tai vaikkapa puusta tehtyjä koruja. 
Arvon blogin facebook-sivujen puolella 30 € lahjakortin Metsän Emännän verkkokauppaan + ilmaiset postitoimitukset. Lisäherkkuna blogini lukijoille on tarjolla alekoodi KEVÄT18, jolla saa -15% alennusta verkkokaupasta 13.05 asti. 

P.S. Jos haluat tuotteet perille ennen äitienpäivää, niin tee tilaus viimeistään ti 8.5!

30.4.2018

Sunday Feast - Ravintola Bruukki


Ravintola Bruukki kutsui minut ja avecin testaamaan uutta Sunday Feast! jaettavaa menua. Sateinen vappusunnuntai oli oiva päivä viedä lapset muutamaksi tunniksi isovanhemmille ja viettää extempore treffit vaimon kanssa. Bruukki sijaitsee aivan Aurajoen rannassa vanhassa fillaritehtaassa ja sisustuksessa olikin esillä esimerkiksi Turun ylpeys Le Prince -fiksi. Tehdasmainen miljöö ja rento fiilis välittyi välittömästi sisään kävellessä. 



En ole brunssi-ihminen, mutta tämä sen sijaan on mieleiseni konsepti: kuusi puolestani valittua jaettavaa annosta kiireettömästi pöytään tarjoiltuna ja viihtyisä ravintola, jossa ei tarvitse jonottaa buffetpöytään, eikä huudella hälyn yli. 

Sunday Feastin menu muodostuu kuudesta ruokalajista, joiden seuraksi valitsimme Bruukin nimikko-oluen eli Kiri IPA:n, joka on pantu yhteistyössä Kimito Brewingin kanssa.


 

Sunday Feast

rosmariinifocacciaa, avokadokreemiä, hummusta ja baba ganoushia
punajuurta kahdella tapaa, savustettua jogurttia, siemeniä ja kuusenkerkkää
paahdettua lohta "dukhar", kurkkua ja fenkolia
hernefalafeleja, kimchia ja minttujogurttia
nimikko nugetit, osterivinokkaita ja valkosipulimajoneesia
ranskalaisia ja sieniketsuppia
keittiön extra lime posse
snickerskakkua, vadelmaa ja suolapähkinöitä




Annokset olivat kauniita ja uusia makuja täynnä. Pienissä kupeissa olleet tahnat ja majoneesit olisi tehnyt mieli nuolla puhtaaksi. Rakastan falafeleja, eikä nämäkään hernefalafelit jättänyt kylmäksi. Reppu oli aivan täynnä jo ennen jälkiruokia, mutta kyllä Snickerskakulle ja kahville on aina tilaa.

Tarjolla on myös yhdeksän ruokalajin menu supernälkäisille. Kiitos ravintola Bruukille siististä kokemuksesta, seuraavaksi pitääkin ottaa testiin paikan lounas. 


28.4.2018

Uusia sanoja ja lyhyitä keskusteluita


Viime viikko tuli Levillä ladattua akkuja ja taas jaksaa arjen kiireitä. On muuten ollut siistiä huomata, miten vajaa 2-vuotiaan puhe kehittyy koko ajan. Joka viikko tulee uusia sanoja ja keskusteleminen hänen kanssaan helpottuu. Vielä hetki sitten ähkimisen ja puhkumisen lisäksi hän ei sanonut mitään. Ensin tuli muutamia tiettyjä sanoja, mutta nyt taapero toistaa jo ihan kaiken. Jotkut pitkät tai hankalat sanat kuulostavat erityisen suloiselta, kuten "omena" eli "mamama". Minä olen hänelle "pappa", vaikka itse puhun isistä. Isoveli on ruotsinkielen kielikylvyn myötä alkanut kutsua minua papaksi, mutta mielestäni hänkään ei käytä sitä pelkästään eli on hassua, että taaperolle se on juurtunut niin tiukkaan. 


Keskustelujakin ollaan käyty, mikä on ihmeellistä, kun sanon vaikka "hakisitko ovelta turkkarin" niin hän vastaa "joo" ja hakee juoksujalkaa lehden ovelta. Myös ruokakeskustelut ovat tyyliltään "Onko nälkä?" -joo, "kuka tekee ruokaa" -pappa, "mitäköhän ruokaa pappa tekee?" -namii. Höpinää kuitenkin kuuluu todella paljon ja välillä jopa hieman outoja, joita ei ymmärretä lainkaan. Koskakohan kokonaiset lauseet alkavat rakentua?

En tiedä ollaanko tässä asiassa ajoissa vai myöhässä, mutta päätettiin muutama ilta sitten ottaa pinnasängystä toinen pitkä laita pois. Taapero tottakai oli aivan huumassa, sillä hän alkoi heti treenaamaan mäkihyppyä hieman korkeammalta kuin matalalta jakkaralta. Sängyltä putoamisen varalle vuorasimme lattian tyynyillä, eikä turhaan. Muutaman hiljaisen tunnin jälkeen kuului tumps ja poika oli lattialla. Siinä vaiheessa, kun avasin makuuhuoneen oven oli taapero löytänyt kadoksissa olleet tutit ja kömpimässä itsenäisesti takaisin tyynylle. Itselleni jäi vain katselijan rooli ja pojan peitteleminen takaisin peiton alle. Loppu yö menikin sen suhteen hyvin, eikä seuraavinakaan öinä ole ollut ongelmia.