Luin bloggaajakollega Koti-iskä88 kirjoituksen siitä, miten tuskastuttavaa on, kun vain toinen vanhemmista kelpaa arkisiin juttuihin, kuten lohduttamiseen tai pukemiseen. Tästä tuli mieleeni myös omissa blogiluonnoksissani lojunnut kirjoitus samasta aiheesta ja päätin nyt tarttua tähän, vaikka tilanne meillä onkin jo helpottanut.
Loppukesästä oli käynnissä tutista luopuminen, mikä aiheutti yleistä levottomuutta ja valvottuja öitä, mutta näkyi myös siten, että taaperon silmissä äiti oli ykkönen ja pappa ei kelvannut kuin silloin jos äiti ei ollut kotona. Pahimmat tilanteet olivat nukuttaminen iltaisin ja yöheräily, joten voitte kuvitella miten tuskastuttavaa on, kun toisen silmäpussit vaan kasvaa, etkä voi itse tehdä asialle mitään. Jos koitin yöllä käydä vähän silittelemässä, niin taaperon pieni itku yltyi huutokarjunnaksi, vaikka hänellä oli silmät kiinni ja luulisi, ettei ole väliä kuka siinä silittää. Taaperollamme on selkeästi joku ylimääräinen aisti tämän suhteen!
Tätä jatkui aika pitkäänkin ja jatkuu osittain edelleen, sillä vieläkään en kelpaa nukuttamaan, jos vaimo on kotona. Yöheräilyt on pääosin jäänyt historiaan ja jos poika herää, niin nykyisin myös minut kelpuutetaan asettelemaan peittoa.
 |
| Kuva: Anna Nääppä |
Siinä kohtaa, kun en kelvannut kumpaankaan hommaan, onnistui nämä kuitenkin molemmat vaimon ollessa poissa kotoa. Mutta vain siten, että vastuullani olivat sekä nukuttaminen että yöheräily. Syvässäkin unessa poika taisi muistaa, että äiti ei ole kotona ja onnistuin helposti rauhoittamaan hänet tarvittaessa. Vaimo ajoittikin silloin mahdollisia iltamenojaan siten, että lähti kotoa jo ennen pojan nukkumaanmenoa. Kerran sitten tehtiin niinkin, että vaimolla oli myöhäisempi meno, mutta hän kuitenkin "lähti kotoa" ennen nukutushommia... ...Istumaan rappukäytävään ja odottamaan, että poika on unilla. Koko tilanne kaikessa outoudessaan nauratti jo valmiiksi, mutta paras kohta oli, kun koululainen lopulta huusi postiluukusta, että nyt saa tulla. Onneksi ei osunut naapureita paikalle, sillä tilanne vaikutti varmasti vaimon "jäähyltä" tai muuten vaan kummalliselta. Kaikkea on siis kokeiltu, mutta onneksi tämä vaihe on jo ohitettu ja tasa-arvo palannut perheeseemme.
Kommentit
Lähetä kommentti