Asioita, joita olen oppinut koti-isänä (osa 1)

...Tai joita olisin voinut jo tähän mennessä oppia...

1. Säätö ja aikataulutus

Vaikka meillä menee mielestäni erittäin leppoisasti arki, niin en tajua miksi olemme joka paikasta aina myöhässä. Ei se aina vauvan "syytä" ole, vaikka helppohan se on laittaa hänen piikkiin, kun on kakkahässäkkää ja yllättäviä uniaikoja. Todellisuudessa minulla on vaateongelma, pitää laittaa tukkaa, eskarilainen ei suostu pukeutumaan tai olemme yksinkertaisesti nukkuneet liian pitkään.

Aikataulutus on suuri ongelma meidän arjessa ja vaatii taitoa pysyä rauhallisena, kun on jo myöhässä tai muuten vaan asiat eivät etene suunnitellusti. Mitä enemmän hoputat, sitä hankalammaksi tilanne muodostuu.

Vauva-arjen rytmityksestä vielä hyvä esimerkki, kun eilen olimme menossa vauvan kanssa erittäin kiinnostavaan tapaamiseen ja klo 13 oli tarkoitus olla paikalla. Vielä puolenpäivän aikaan vauva ei ollut syönyt, minäkään en ollut vielä syönyt, vauva oli nukkumassa ja kaiken huipuksi huomasin, että vauvalla ei ole yhtään puhdasta vaatetta ja oli laitettava pyykkikone pyörimään. Lopulta olimme paikalla reilun tunnin myöhässä, joka oli jo hyvä saavutus lähtötilanne huomioiden. 

Pitkätukka ja viikon vanha F

2. Kotivaatteiden merkitys (nimimerkillä taas farkut puklussa)

Tämän olen oppinut kantapään kautta, sillä olen täysin pillifarkkuiskä. Aikaisemmin minulla ei ole ollut tapana pukeutua pieruverkkareihin kotonakaan, kun vaimo sen sijaan vaihtaa kotivaatteisiin heti töistä tultuaan. Nyt kun olen ollut kotona vauvan kanssa, olen huomannut, että verkkarithan on itseasiassa aika mukavat ja farkutkin kiittää, kun niitä ei tarvitse koko ajan pestä puklusta ja soseista puhtaiksi. Säästää myös huomattavasti hermoja..

3. Koti-iskänä oleminen on välillä myös raskasta, vaikka vauva olisikin "helppo"

Vielä töissä ollessani mietin, että vauva-arki tulee olemaan pelkkää lomailua. Taannoin juttelimme salilla pukukopissa tästä vauva-arjen leppoisuudesta. Paikalla oli muitakin miehiä, jotka olivat olleet jonkin aikaa kotona vauvan kanssa ja yhdessä ihmettelimme, miten äideistä kotona oleminen voi usein olla niin rankkaa. Vaimon kanssa asiasta keskusteltuani ymmärsin, että miehiseen tapaan emme olleet ajatelleet asiaa kuin omien lyhyiden ja helppojen kokemustemme perusteella. Nyt kun kokemusta on jo pidemmältä ajalta, käsitykseni asiasta on muuttunut täysin.  

Meidän vauva on tyytyväinen ja hyvin nukkuva, mutta vaikka kuinka tästä ainutlaatuisesta ajasta nautinkin, niin silti välillä on rankkaa, kun  pitää tehdä ruoka, pestä pyykit, pitää koti siistinä, hakea eskarilainen, käydä kaupassa, käyttää koira ulkona ja mitä näitä nyt on (Onneksi tätä taakkaa saa sentään jakaa vaimon kanssa). Sitten pitäisi vielä viihdyttää vauvaa, joka ei enää koko ajan nuku. 

Koti-isyys on eri tavalla rankkaa tai stressaavaa kuin työssäkäynti, mutta sitä ei pidä vähätellä. Tässä on jopa löytänyt ihan uusia nalkuttaja-piirteitä itsestään, kun olen tyypillisesti luonteeltani rento ja spontaani, mutta nyt viitaten kohdan 1 säätämiseen ja edellä mainittuihin velvollisuuksiin, en monesti viitsikään lähteä noin vaan keskustaan kahville tai hetken mielijohteesta päiväretkelle vaikkapa Fiskarsin ruukkiin. Kai tämä nyt tarkoittaa, että minusta on tullut virallisesti täysipäiväinen koti-isä!

En osaa kuvitellakaan millaista olisi vaativamman lapsen kanssa tai jos ei saisi itse nukkua öisin. Kaikki kunnia jokaiselle kotiäidille sekä koti-isille!!