Viime aikoina elämässä on ollut paljon uutta opittavaa ja mielenkiintoisia haasteita. Nyt kun olen kotona vauvan kanssa ja päivätyöt ovat jäissä, on ollut mahdollisuus keksiä päänmenoksi jotain uutta.
Ensinnäkin, aloitin syksyllä uuden harrastuksen: Crossfitin. Crossfit Huntilla treenikaverit sekä valmentajat ovat huippuja, jokainen auttaa meitä uusia sekä tsemppaa ja psyykkaa meitä parempiin suorituksiin. Kyseinen harrastus on siis aivan mahtava. Opin joka viikko jotain uutta, oli se sitten erilaisia painonnostoliikkeitä, käsilläseisontaa, rengasdippeja. Esimerkiksi maanantaina uutena liikkeenä harjoittelin strict handstand push-upseja eli suomeksi käsilläseisontapunnerruksia.
Olen kirjoitellut nyt viitisen viikkoa tätä blogia. En oikein tiedä mitä odotin. Aluksi jännitin, miten saan kirjoituskipinän päälle, en ollut nimittäin koulussa kovinkaan hyvä kirjoittamaan saatika lukemaan. Mietin myös lukeekohan tätä minun blogiani kukaan. Näin reilun kuukauden ja 10.600 sivuvierailun jälkeen voin viisaampana todeta, että lukeehan tätä, kiitos teille. Nyt olen päässyt tästä jännityksestä eroon ja mielestäni tekstiä alkaa tulemaan jo aika sutjakkaasti, sen koommin miettimättä.
Olen kirjoitellut nyt viitisen viikkoa tätä blogia. En oikein tiedä mitä odotin. Aluksi jännitin, miten saan kirjoituskipinän päälle, en ollut nimittäin koulussa kovinkaan hyvä kirjoittamaan saatika lukemaan. Mietin myös lukeekohan tätä minun blogiani kukaan. Näin reilun kuukauden ja 10.600 sivuvierailun jälkeen voin viisaampana todeta, että lukeehan tätä, kiitos teille. Nyt olen päässyt tästä jännityksestä eroon ja mielestäni tekstiä alkaa tulemaan jo aika sutjakkaasti, sen koommin miettimättä.
Tämä tulee kaikille yllätyksenä: Kun kerran aloitin uuden harrastuksen ja tämän blogin, täytyihän minun vielä kiusata ja sivistää itseäni aloittamalla iltalukio!! Eilinen ilta kuluikin yläastetta kerratessa äidinkielen ja ruotsin tunneilla.
Tällä hetkellä vanhin poikani käy ruotsinkielistä esikoulua, ja totta puhuakseni hän on tällä hetkellä parempi ruotsissa kuin minä. Tässä yksi syy, miksi aloitin iltalukion. Toivoisin myös, että pystyisin auttamaan häntä parhaani mukaan, kun hän siirtyy koulumaailmaan ensi vuonna. Toiseksi, minua ei oikein kiinnostanut koulunkäynti 15-kesäisenä. Ajattelin, että nyt kun kiinnostaa, niin miksi en voisi kolmekymppisenä aloittaa lukiota. Kova hommahan siinä on, mutta katsotaan saanko valkolakin 3-4 vuoden päästä.
Toivottavasti motivaatio riittää näihin kaikkiin, vaikka koulun, työn, harrastusten ja lapsiperheen yhdistäminen voi olla haastavaa.
Blogiani voit seurata tykkäämällä sivustani facebookissa
Onnea opintielle, hienoa Marko������
VastaaPoistaKiitos paljon.
Poista