Näin vuoden vaihtuessa tulee kerrattua kulunutta vuotta ja pohdittua, miten se nyt onkaan mennyt. Meidän elämään on luonnollisesti mahtunut paljon muutoksia, kun perheemme täydentyi kesällä ja sain jäädä koti-isäksi. Vauvan tulo on aina elämää mullistavaa ja toisilla siihen voi sisältyä kaiken onnen lisäksi synkkiäkin sävyjä. Meillä on ollut enemmänkin sitä pumpulinpehmeää vauvaelämää, mistä iso syy on itse vauvassa, joka on iloinen ja hyvin nukkuva, mutta suuren suuri kiitos täytyy osoittaa myös lasten isovanhemmille!
Vaimo linkkasi jokin aika sitten minulle Helsingin Sanomien sivuilta tällaisen blogikirjoituksen isovanhempien roolista perheen tukijana. Kirjoitus sai meidät pohtimaan omia vanhempiamme isovanhempina.
Me olemme hyvin onnekkaita, kun kummankin vanhemmat ovat hyväkuntoisia, asuvat lähellä ja ovat aina osallistuneet lastenhoitoon aktiivisesti. Lapset ovat myös saaneet nauttia heidän kanssa vietetystä ajasta. Ollaan lähes poikkeuksetta päästy osallistumaan juhliin ja muihin menoihin, mihin ollaan toivottu pääsevämme. Eikä olla saatu apua pelkästään "merkittävien" menojen vuoksi, vaan myös ihan arjessa. Esimerkiksi syksyn aikana päästiin säännöllisesti kerran viikossa yhdessä treenaamaan, kun isovanhemmat olivat poikien kanssa.
Isovanhempien osallisuus ei ole tärkeää vain meidän vanhempien ajanhallinnan ja parisuhteen tai ystävyyssuhteiden ylläpidon kannalta, vaan myös lapsille sillä on iso merkitys. Eskarilaiselle on muodostunut hyvin erityinen suhde isovanhempiinsa ja on aina ilo, kun hän puhuu heistä niin nätisti ja on innoissaan, kun mennään kyläilemään. Se myös helpottaa yökyläreissuja, kun tietää että hädän hetkellä (uusi naarmu tai elintärkeän Mörkö-pehmolelun kotiin jääminen) myös isovanhemmat kelpaavat lohduttamaan. Olemme myöskin huomanneet, että jos häntä askarruttaa jokin tietty asia johon emme osaa vastata, hän kyllä tietää keneen isovanhempaan ottaa yhteyttä.
Vaimo linkkasi jokin aika sitten minulle Helsingin Sanomien sivuilta tällaisen blogikirjoituksen isovanhempien roolista perheen tukijana. Kirjoitus sai meidät pohtimaan omia vanhempiamme isovanhempina.
 |
| 07/16 |
Me olemme hyvin onnekkaita, kun kummankin vanhemmat ovat hyväkuntoisia, asuvat lähellä ja ovat aina osallistuneet lastenhoitoon aktiivisesti. Lapset ovat myös saaneet nauttia heidän kanssa vietetystä ajasta. Ollaan lähes poikkeuksetta päästy osallistumaan juhliin ja muihin menoihin, mihin ollaan toivottu pääsevämme. Eikä olla saatu apua pelkästään "merkittävien" menojen vuoksi, vaan myös ihan arjessa. Esimerkiksi syksyn aikana päästiin säännöllisesti kerran viikossa yhdessä treenaamaan, kun isovanhemmat olivat poikien kanssa.
 | |
| 07/16 |
Isovanhempien osallisuus ei ole tärkeää vain meidän vanhempien ajanhallinnan ja parisuhteen tai ystävyyssuhteiden ylläpidon kannalta, vaan myös lapsille sillä on iso merkitys. Eskarilaiselle on muodostunut hyvin erityinen suhde isovanhempiinsa ja on aina ilo, kun hän puhuu heistä niin nätisti ja on innoissaan, kun mennään kyläilemään. Se myös helpottaa yökyläreissuja, kun tietää että hädän hetkellä (uusi naarmu tai elintärkeän Mörkö-pehmolelun kotiin jääminen) myös isovanhemmat kelpaavat lohduttamaan. Olemme myöskin huomanneet, että jos häntä askarruttaa jokin tietty asia johon emme osaa vastata, hän kyllä tietää keneen isovanhempaan ottaa yhteyttä.
Kommentit
Lähetä kommentti