Elämää blogin takana

Blogi raapaisee vain pintaa, mutta mitä on arki sen ympärillä? 

Eskarilainen ei ole enää helmikuun alusta asti ollut virallisen eskarin jälkeen hoidossa, eli haen hänet joka päivä lounaan jälkeen, jolloin meille on tullut uusi rytmi. Aiemmin hän jäi parina päivänä viikossa leikkimään iltapäiväksi. Uuden aikataulun tuomat haasteet ovat olleet haastavia, kun on pitänyt aikatauluttaa koko aamu uusiksi, eikä ole enää voinut ottaa aamupäivää lungisti tai vauvan lounaan jälkeen lähteä kaupungille esim. lounaalle. Toisaalta hyvinä asioina näen, että saan eskarilaisesta seuraa, kun F ei vielä puhu tai vaikkapa pelaa Unoa. Säännöllisen rytmin ja aikaisin liikkeelle lähtemisen johdosta tulee reippailtua enemmän ja vauvakin nukkuu päikkärit paremmin.

Normaalisti olen rento ja stressitön kaveri, mutta pakko myöntää, että viime aikoina arki on ollut kiireistä tai jopa stressaavaa. Koulu ei ihan ollut sitä mitä odotin eli vähän istuskelua ja höpöttelyä, vaan sieltä tulee kotiin joka kerta läksyjä, mitkä vievät minulta hirmuisesti aikaa. Viime viikolla tein kolme koetta ja muutaman esseen kotona, jotka pistivät pumppuni koville. Fefe on alkanut ryömimään ja liikkumaan hirmuista vauhtia sinne, tänne, tonne, jolloin seuraaminen tai pikemminkin vahtiminen on ollut entistä tarkempaa, eikä voi tehdä esim. koulutehtäviä hänen ollessa hereillä. Sairasteltukin ollaan oikeastaan kaikki vuoron perään. Molemmilla pojilla kun vielä etuylähampaat ovat alkaneet kasvamaan, niin yötkin on mennyt vähän niin ja näin. 

Olen toistaiseksi äärettömän hidas kirjoittamaan. Blogi vie aikaa ja välillä harmittaa, kun en ehdi kirjoittamaan, vaikka en haluaisi, että tulisi näin pitkiä taukoja mitä nyt tällä viikolla tuli. Ideoita ja intoa kyllä olisi, mutta joka päivä kirjoitustyöt menee yötöiksi ja valon puute hankaloittaa kuvaamista. Nyt, kun päivät pitenevät kovaa vauhtia ja aurinkokin välillä jo paistaa pidemmän aikaa, niin se helpottaa huomattavasti kuvaamistani. Joitain jo aloitettuja postauksiakin olen joutunut jättämään  jopa julkaisematta, koska ne ovat jääneet ajanpuutteen vuoksi roikkumaan ja tuntunut julkaisemisajankohtana niin vanhalta jutulta.

Valitusvirren jälkeen täytyy listata vielä jotain positiivisiakin asioita viime ajoilta. Kaiken hulinan keskellä koulun myötä olen alkanut lukemaan kirjoja, mitä en juurikaan ole aiemmin tehnyt. Ollaan pikkusen kanssa aloitettu harjoittelemaan ääntämisiä ja kovaan ääneen pa-pa-pa-pa tuleekin jo.  Vaikka eskarilaisen aikaistunut kotiin haku rajoittaa joidenkin juttujen tekemistä, niin toisaalta olemme lähteneet hyvissä ajoin ulos vaunuilemaan ja se saa mielen pysymään virkeänä. Perheen yhteistä aikaa olen alkanut arvostamaan entistä enemmän. Jos blogipostauksien väliin jää 3-4 päivää niin sitten jää ja treeneihin mennään silloin kun ehditään, oli sitten yksi päivä tai viikko väliä. Ruotsinkokeisiinkin tuli lopulta mentyä lukematta, kun ei vaan kerennyt, mutta hei, läpi meni! Perhe on kaiken A ja O.

Edellä oleva osuvan hämärä yömyöhään napattu kuva on vaimon instasta ja siihen liittyvä kuvateksti kuvaa hyvin iltoja viime aikoina: "Viikonloppu, lasi hyvää punkkua, lapset nukkuu.. Ja ruotsintehtävät! #tähänontultu #lukiolainen # husband #laatuaikaa"