Metatyöt - Uusi termi sanavarastossa ja tehtäviä arjessa

Koti-isäksi jäätyäni olen usein kuullut kysymyksen metatöiden jakaantumisesta meidän perheessä. Kaikki ei näin hienoa termiä tietenkään käytä, mutta kysytään kuitenkin, että miten tästä kaikesta kotityöstä ja lastenhoidosta miehenä selviän. Pari vuotta sitten kiersi netissä Jenny Lehtisen blogikirjoitus metatöistä, jolloin myös vaimoni sen minulle näytti ja yritti tankata sen avulla päähäni, mitä kaikkea hänen rooliinsa meidän perheessä kuului. Asia on nyt palannut uudelleen mieleeni ja pyydänkin, että kaikki isät, puolisot, poikaystävät ja ylipäätään miehet tutustuisivat aiheeseen.


Ilmoitin jo hyvissä ajoin olevani halukas jäämään koti-isäksi, kun aloimme haaveilla toisesta lapsesta. Vaimo saa rauhassa luoda uraa toiveensa mukaan ja minulle tarjoutui mahdollisuus viettää ainutlaatuinen vuosi kotona lasten kanssa. En ymmärtänyt lainkaan, mitä kaikkea kotona oleminen tarkoittaa ja mitä kaikkea taustatyötä minun pitää tehdä, jotta arki rullaa ja kaikilla on hyvä olla. 

Esimerkki 1: Ruoanlaitto on kivaa!
Rakastan ruoanlaittoa ja mieluusti kokkailen lähes päivittäin. Jotta pääsen lieden ääreen kokkailemaan, pitää kuitenkin ensin keksiä mitä syödään. Joka viikko ei voi pyöritellä samaa ruokalistaa, eskarilainen on jonkun verran nirso, eikä vaimo halua syödä samaa ruokaa kolmea päivää putkeen. Jonkun pitää myös laatia kauppalista, suunnitella missä välissä ehtii kauppaan ja tehdä ostokset joko kaupassa tai netissä. Menee siis hetki jos toinenkin, ennenkuin pääsen itse asiaan.

Esimerkki 2: Ei mitään päällepantavaa!
Toisena esimerkkinä on lasten ja miksei omatkin vaatteet. Niitä ei ilmestykään itsestään puhtaana ja oikean kokoisena jokaisen vaatekaappiin. Ennen vaimoni piti aina huolen, että vaatteet tulee pestyä ja seurasi onko lasten vaatteet joko pieniä tai kaikki kollarit polvista rikki. Nyt se homma on siirtynyt minun harteilleni. Pitää tunnistaa, milloin alkaa olla huolestuttavan vähän puhtaita kalsareita pojan kaapissa ja laittaa pyykkikone jauhamaan lähes päivittäin. Tänä viikonloppuna on ohjelmassa myös shoppailua, sillä kumpikin poika kasvaa silmissä ja on aika siirtyä taas seuraavaan vaatekokoon. Nyt siis pohdin, kuinka paljon vauva tarvitsee bodeja, eskarilainen kollareita ja missä välissä ehtii kaupungille, mitä kauppoja kannattaa koluta jne.

Esimerkki 3: Party Party!
Esimerkkejä voisi jakaa vaikka kuinka paljon. Kohta vietetään vanhemman pojan synttäreitä, eikä nekään hoidu itsestään. Synttärit on lätkäteemaiset ja vietetään niitä pipolätkän merkeissä jäähallilla, joten luonnollisesti otin tällä kertaa juhlista järjestelyvastuun. Ei kuitenkaan riitä, että keksii kivan idean ja varaa jäähallin, vaan lisäksi pitää miettiä ja järjestää sata pientä yksityiskohtaa. Taustatyötä on ihan hirveästi ennenkuin H-hetki on. Tietysti vaimo on hyvänä apuna, mutta aiemmin näistäkin on selvinnyt leipomalla kakun tai parhaimpina vuosina olemalla vain paikalla. 

Metatyöt koostuu juuri sellaisista pienistä asioista, joita kukaan ei arjessa huomaa, mutta jos ne jättää tekemättä niin seuraa sekasorto.  Olen oppinut kantapään kautta seuraamaan poikien puhtaiden vaatteiden riittoisuutta, koska viimeiset kymmenen vuotta menin aina siivellä eikä minun juuri tarvinnut pesukonetta käyttää tai ostella sukkia. Nyt on pakko. Ennen eskaripäivää pitää varmistaa seuraavan päivän ohjelma ja sää, tarvitaanko saappaat, kenties eväät retkelle tai valokuvauslappu täytettynä mukaan. Vaikka eskarilainen on jo kohta koululainen ja pitäisi lisätä hänen vastuuta niin kyllä joka päivä pitää olla takapiruna ja katsoa laittaako hän kylmällä ilmalla fleecet päälle tai toppahanskat käsiin. On meinaan käynyt niinkin, että talvella huomaamatta jätkä on mennyt teepparilla eskariin ja nolona on pitänyt lainata varavaatteita tai lähteä kotiin hakemaan. Meillä on paljon harrastuksia ja on huolehdittava päivittäin, onko lasketteluun aluspuvut kuivia tai puhtaana, mennäänkö jalkapalloon shortseissa vai käytetäänkö hiekkahousuja ja ylipäätään kuka ehtii poikaa kuskaamaan. 


Metatyö on ärsyttävää ja uuvuttavaa, mutta ne on hoidettava joka viikko ja joka päivä täydellisesti. Eikä tämä koske vain lapsiperheitä. Ihan yhtälailla parisuhteessakin joku tyypillisesti vastaa pyykinpesusta tai ruokahuollosta. Joulupukkia ei ole olemassa ja synttäreillekin on noloa mennä ilman lahjaa. Joten nyt kaikki miehet herätkää arvostamaan niitä pienenpieniä arjen töitä, mitä on vaikea hahmottaa tai edes ajatella varsinaisiksi töiksi. Kun niitä on yhden vastuulla tarpeeksi, niin kyllä ne vaan uuvuttaa ja johtaa lopulta siihen kuuluisaan nalkutukseen

Nykyään meidän perheessä on itsestäänselvää, että jos me lähdemme kyläilemään tai reissuun, niin osaan pakata vauvan repun ja vaimoni voi luottaa, että kaikki tarpeellinen on mukana. (Ei muuten aina silti ole). Toki vaimoni on edelleen perheen kalenteri ja virallinen pomo. Se, joka viime kädessä pitää tilanteet hallussa ja huolehtii niistäkin töistä, jotka itseltäni unohtuu. Pointtina kuitenkin on, että nykyään vastuuta myös jaetaan ihan eri tavalla ja minäkin vihdoin tiedän, mitä ne kohutut metatyöt on. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit