26.4.2017

Ikätoverit dublolaatikolla



Viime kesä oli oikein supervauvakesä, sillä lähipiiriin syntyi oman vauvan lisäksi kolme muutakin. Miten muutamien viikkojen ikäerolla onkaan kehityksen kannalta eroa, vai onko? Yhdellä on yhdeksän hampaan patteristo ja lähipiirin vauvoista vanhimpana hän vasta harjoittelee tukea vasten kävelyä. Toisella, pari viikkoa nuoremmalla, on yksi pienenpieni tirri suussa ja hän imeskelee vielä eväitään, mutta liikkuu jo kävelykärryllä hurjaa vauhtia eteenpäin. Kuukausi sinne tai tänne, vauvat todellakin kehittyvät omaa tahtiaan.


Oltiinkin jo aiemmin vaimoni serkulta kuultu, miten heidän nuorimmainen kävelee hurjaa vauhtia eteenpäin kävelykärryllä ja pysyy ilman tukea hetken pystyssä. Ajelimme  toissa viikolla pääkaupunkiseudulle moikkaamaan lastemme pikkuserkkuja ja katsastamaan heidän uutta omakotitaloaan.  

Meidän juniori ei ennen tätä reissua osannut kunnolla kontata tai ollut kiinnostunut edes yrittämään, eikä noussut tukea vasten seisomaan. Tuon kyläilyn jälkeen asiat oli toisin. Miten ihmeessä pieni ihminen voi ottaa toiselta vielä pienemmältä mallia. Pieni pikkuserkku piti tyytyväisenä takatarakasta kiinni ja käveli perässä, kun isoveli ajeli pientä mopoaan ympäri olohuonetta. F oli ihmeissään ja varmaan mietti, että "aaa noin se pitää tehdä, testaan huomenna". 



Vaimo ja eskarilainen olivat jo aiemmin pommittaneet minua, että mene nyt hakemaan ne dublot kellarista. Joo Joo. En saanut aikaiseksi, mutta kun kylässä näin lasten leikkivän hurmioituneena niillä, päätin mielessäni, että huomenna dublot haetaan. Ja siitä lähtien ne ovat olleet perheen kaikkien kolmen pojan lempilelut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti