Sikeitä unia ja yösyöttöjä


Meillä ei tarvitse iltaisin kuiskia, hiipiä tai vältellä valoja. Yö kuluu kuorsaten ja aamulla herää ensimmäisenä vauva suu virneessä ja iloisena höpöttäen. Mietin, uskaltaako tällaista postausta edes kirjoittaa, ettei vaan tasainen tuhina vaihdu öisiin itkuihin ja pitkät unet valvottuihin öihin. Olemme onnekkaita, sillä pojat nukkuvat sikeästi lähes poikkeuksetta sellaisia 10-11 tunnin yöunia.

Minulla on tapana keskittyä aina positiiviseen, mutta löytyy meidän unirytmistä myös omat haasteensa.

Vauva on alkanut viime aikoina herätä aiempaa aikaisemmin ja vaikuttaa kuitenkin herättyään melko väsyneeltä. Sama tilanne oli kuusi vuotta sitten esikoisen kanssa samassa ikävaiheessa. Hän huomasi unenpöpperöisellä katsellaan lähellä nukkuvat vanhemmat ja ponkaisi ylös luullen, että on jo aamu. Tai toki usein olikin, mutta hieman varhainen meidän perheen makuun. Silloin ongelma ratkesi, kun poika siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt tilanne taitaa olla sama, paitsi että kodistamme loppuu huoneet kesken, eikä tätä korttia voi tällä kertaa pelata.

Esikoinen oli ruokahalultaan eri maata pikkuveljen kanssa. Huonosti syövän vauvan kanssa yömaito on lähes jokaöinen rutiini, mistä ei tilanne huomioiden olla edes yritetty päästä eroon. F tuhisee, möyrii, pyörii ja hyörii yleensä kellon ollessa 04.00-06.00, jolloin on aika lämmittää maitoa. Olen aivan ulapalla, koska pitäisi jättää yösyöttäminen pois kokonaan ja miten se toteutetaan? Pitääkö hänen tyytyä kohtaloonsa: silitellä ja antaa ulista niin kauan, että nukahtaa uudelleen?



Sen lisäksi, että hiirulainen nukkuu kuin tukki, niin hänellä riittää unta vielä kaksien päiväunien verran. Niistä saa nostaa hanskat kattoon! Ensimmäiset päiväunet vedetään nopealla tahdilla lähes heti vaihtelevasti maistuvan aamiaisen jälkeen. Toiset päiväunet sijoittuu pitkälle iltapäivään ja silloin nukutaan jopa kolmea tuntia. Kahdeksalta vauva on jo aivan puhki ja halajaa yöunille. 


Omat yöunet jäävät usein kaikesta huolimatta lyhyiksi, sillä menen aina liian myöhään nukkumaan, mikä tietysti kostautuu jokaisena aamuna kamalana väsymyksenä. Koti-isänä saisin vihdoin kunnon yöunet, mutta en vain osaa mennä ajoissa nukkumaan. Olen elänyt univeloissa jo kohta 7 vuotta, ei lasten takia, vaan aikaisten työaamujen. Onneksi siihen tottuu.

Millä konstein teillä ollaan päästy yösyötöistä eroon ja miten kipeää se on tehnyt hermoillenne? Millaisia päiväunirytmejä teillä on, onko armeijan tarkat ajat vai löyhät niinkuin meillä?

Kommentit