Ensimmäinen viikko päiväkodissa.. Ja töissä.


Ensimmäinen työviikko on takana ja samalla taaperon päiväkotiura polkaistu käyntiin. Maanantaina herätyskello soitti 5.06 ja olin sekunnissa ylhäällä kuin partiopoika. Näin tehdastyöläisenä aamut aloitetaan aikaisin, mihin ajan kanssa kyllä tottuu. Luulisi, että aamut olisivat paljon tahmaisempia, mutta tottuneesti jokaisena aamuna olen herännyt. Tai no, keskiviikkona olin aivan puhki, sillä taapero päätti valvottaa meitä puoli yhdestä kolmeen, joten unta ei niin hirveästi tullut sinä yönä.


Olen urheillut suhteellisen paljon viimeisen vuoden aikana, mutta siitä huolimatta jalat ovat olleet aivan hajalla työpäivän jälkeen. Menee taas hetki tottua fyysiseen seisomatyöhön. Muutamia kertoja on myös pitänyt pysähtyä ja raapia päätä, että miten tämä tehtiinkään, mutta eiköhän ne asiat muistu nopeasti mieleen. Työpäivien jälkeen olen ollut oikeasti aivan puhki ja tekisi mieli painaa peitto korville ja nukkua. Arki ei kuitenkaan suju niin, vaan kun taapero on haettu päiväkodista, pitää tehdä ruokaa ja ulkoiluttaa koira. Sitten ollaankin jo melkein iltapalalla seuraavaksi. Miten lyhyeksi perheen yhteinen aika tässä uudessa arjessa jääkään, sillä taapero nukahtaa jo kahdeksalta. Muutamassa tunnissa ehtii juuri ja juuri levittämään dublot pitkin kotia.

Oma töihin paluu ei niinkään ollut se suurin huolenaihe, vaan taaperon siirtyminen päiväkotiin. Turhaan olimme sitä pelänneet, sillä muutamaa itkuista aamua lukuunottamatta vaimoni on päässyt lähtemään päiväkodista iloisin mielin. Olen kuullut, että reilun vuoden ikäinen poikamme katsoo ylpeänä itseään matalasta vessan peilistä ja samalla pesee kädet ihan itse. Hän tietää jo, miten telineestä otetaan paperia käsien kuivaamista varten ja vie sen itse roskiin. Seuraavaksi matka jatkuu aamupalapöytään oman paikan taakse. Ruoka on maistunut erinomaisesti, mikä näkyy jo kotonakin, eikä ruokahetket enää tunnu ahdistavalta kikkailulta.

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon.

Kommentit

Suositut tekstit