Eilen 1.10 oli meidän kuudes hääpäivämme ja ohjelmassa oli leppoisaa löhöilyä ja meno maaseudun rauhaan päivällistämään. Ajelimme vanhemmilleni kylän padon kautta, joka ihme kyllä oli auki. En ole vuosikausiin nähnyt, että sieltä tulee vettä. Hieno näky, vaikka ei Imatrankosken kanssa kilpailekaan.
Äidilläni on ollut aina tapana tarjota vähintään kahta eri ruokalajia, jotta kaikille olisi jotain. Olen siis sieltä suunnalta perinyt "enemmän on enemmän" -periaatteen keittiössä. Äiti, kun luet tämän niin tiedoksi, että päätimme aloittaa lihattoman lokakuun, joten seuraavaksi kasvisruokaa (ei kuitenkaan kukkakaaligratiinia). Vanhemmillani oli lahja meille ja paketissa oli sokerihääpäivän kunniaksi runsaasti sokerituotteita; tomusokeria, ruokosokeria, kidesokeria jne. Tulipahan päivän teema selväksi, ei oltukaan itse edes tietoisia tästä nimityksestä.
Olin tänään kotona kipeän taaperon kanssa (taas) ja hänen nukkuessa päiväunia aloin katselemaan meidän hääkuvia. Täytyy sanoa, että viime katselukerrasta on mennyt varmasti viisi vuotta. Voi mitä muistoja.
kuvat: Apertuuri.net
Kommentit
Lähetä kommentti