Virtaa riittää!

Tykkään liikkua paljon ja kotona ollessa kävimmekin vauvan kanssa salilla usein aamuisin. Palattuani takaisin työelämään iski todellisuus ja arjen hektisyys päin kasvoja, ja salilla käynti loppui kuin seinään. Työpäivän jälkeen ei ole kuin muutama tunti aikaa yhdessäoloon ja vaikka kuinka haluaisin harrastaa sitä sun tätä, menee perhe kuitenkin edelle. 

Haaveilen paluusta crossfit-salille, mutta vielä ei ole sen aika vaikka salilta jo kyseltiinkin "koska tuut treenaa". Salikortti on arvokas, eikä sitä kannata ottaa satunnaisia käyntejä varten. Kolme-neljä iltaa viikossa taas tarkoittaisi, että aikaa kotoilulle koko perheen kesken ei käytännössä olisi, sillä omien treenien päälle tulisi vielä ekaluokkalaisen futistreenit. 

Niinpä urheilu on otettu osaksi arkea vähitellen ja helpoimmalla tavalla eli ulkoilemalla. Olemme vaimon kanssa käyneet lenkkeilemässä ja juoksemassa Kuuvuoren loputtomilta tuntuvissa portaissa. Ja käytiinpä tällä viikolla luistelemassakin. En olekaan ennen luistellut matkaa ja luistelu ilman mailaa tuntui vieraalta. Kivaa kuitenkin oli ja koululainen, vaimo ja anoppi pysyivät myös hienosti vauhdissa. Tähän astisen talven hyytävimpänä iltana luistelumadolla oli tilaa ja sai rauhassa tehdä kierroksia. 

Toivottavasti pian listaan voi lisätä myös laskettelun, joka on koko perheen rakas harrastus. Tyypillisesti Turussakin on päässyt rinteille jo viimeistään vuodenvaihteessa, mutta tänä talvena sitä riemua saa vieläkin odottaa. Suksiboksi on jo auton katolla odottamassa. 

Liikunta ja ulkoilu antaa niin paljon energiaa arkeen, että siihen kannattaa panostaa, vaikka kiireen keskellä lenkki venyisikin myöhäiseen iltaan. Pimeää siellä on kuitenkin, oli kello sitten kuusi tai yhdeksän! Asumme keskustan lähettyvillä ja iltalenkissä Aurajoen rannoilla on aivan omanlaisensa tunnelma.