Uusia sanoja ja lyhyitä keskusteluita

Viime viikko tuli Levillä ladattua akkuja ja taas jaksaa arjen kiireitä. On muuten ollut siistiä huomata, miten vajaa 2-vuotiaan puhe kehittyy koko ajan. Joka viikko tulee uusia sanoja ja keskusteleminen hänen kanssaan helpottuu. Vielä hetki sitten ähkimisen ja puhkumisen lisäksi hän ei sanonut mitään. Ensin tuli muutamia tiettyjä sanoja, mutta nyt taapero toistaa jo ihan kaiken. Jotkut pitkät tai hankalat sanat kuulostavat erityisen suloiselta, kuten "omena" eli "mamama". Minä olen hänelle "pappa", vaikka itse puhun isistä. Isoveli on ruotsinkielen kielikylvyn myötä alkanut kutsua minua papaksi, mutta mielestäni hänkään ei käytä sitä pelkästään eli on hassua, että taaperolle se on juurtunut niin tiukkaan. 

Keskustelujakin ollaan käyty, mikä on ihmeellistä, kun sanon vaikka "hakisitko ovelta turkkarin" niin hän vastaa "joo" ja hakee juoksujalkaa lehden ovelta. Myös ruokakeskustelut ovat tyyliltään "Onko nälkä?" -joo, "kuka tekee ruokaa" -pappa, "mitäköhän ruokaa pappa tekee?" -namii. Höpinää kuitenkin kuuluu todella paljon ja välillä jopa hieman outoja, joita ei ymmärretä lainkaan. Koskakohan kokonaiset lauseet alkavat rakentua?

En tiedä ollaanko tässä asiassa ajoissa vai myöhässä, mutta päätettiin muutama ilta sitten ottaa pinnasängystä toinen pitkä laita pois. Taapero tottakai oli aivan huumassa, sillä hän alkoi heti treenaamaan mäkihyppyä hieman korkeammalta kuin matalalta jakkaralta. Sängyltä putoamisen varalle vuorasimme lattian tyynyillä, eikä turhaan. Muutaman hiljaisen tunnin jälkeen kuului tumps ja poika oli lattialla. Siinä vaiheessa, kun avasin makuuhuoneen oven oli taapero löytänyt kadoksissa olleet tutit ja kömpimässä itsenäisesti takaisin tyynylle. Itselleni jäi vain katselijan rooli ja pojan peitteleminen takaisin peiton alle. Loppu yö menikin sen suhteen hyvin, eikä seuraavinakaan öinä ole ollut ongelmia.