Ronda - Rotkon molemmin puolin

Matkustaminen Rondaan on ollut monenmonta kertaa ajatuksissa, mutta aiemmilla Espanjan reissuilla emme kuitenkaan ole sinne lähteneet. Nyt tilanne oli korjattava. 

Pohdimme auton vuokraamista, mutta retki toteutettiin lopulta bussia käyttäen. Ei siinä, itse pidän bussissa istuskelusta ja pidin kovasti ajatuksesta istua pehmeille penkeille ja katsoa vuoristomaisemia vajaan kahden tunnin ajan. Toisin kävi. Puolessa välissä matkaa olimme jo aika korkealla vuoristossa ja toki huikeat oli maisemat, mutta sitten iski paha olo. Ensin minulle ja sitten koululaiselle, taapero onneksi nukkui. Siinä sitten pidettiin toisiamme kädestä ja toivottiin, että mutkikas vuoristorata-ajelu päättyisi mahdollisimman nopeasti. Loppujen lopuksi bussista astui ulos kaksi hyväntuulista ja kaksi vitivalkoista tyyppiä. 

Ilma oli kuuma, ei tuullut lainkaan ja mittarit näytti vajaata neljääkymmentä astetta, joten ensimmäiseksi oli suunnistettava juomaan ja syömään. Ronda on sisämaassa, joten toisin kuin Fugessa, siellä ei tosiaan ilma vaihdu yhtään ja kuumuus tukahduttavaa. Meille aikuisille se ei ole ongelma, mutta lapset eivät ihan niin kuumasta nauti ja huoli riittävästä juomisesta kasvaa. Kuljimmekin kaduilla varjoa etsien ja kahviloista viilennystä hakien.

Ronda on pieni upea kaupunki, jossa ei lapsille oli oikeastaan mitään, vaan siellä kävellään ja taas kävellään nähtävyydestä toiseen. Härkätaisteluareena eli Plaza de Toros de Ronda oli kuitenkin lapsillekin kiehtova kohde. Ollaan viety koululaista eri kaupunkien härkätaisteluareenoille joista hän pitää, sillä onhan ne kiinnostavia ja mielettömiä laitoksia.  

Monien hevosvaunujen ihmettelyn ja jäätelöiden jälkeen saavuimme viimein hirveän pelottavalle ja samalla upeimmalle sillalle, mitä ole ikinä nähnyt. Tiedettiin jo etukäteen, ettei meillä ole lasten kanssa mitään mahdollisuutta kävellä vuorta pitkin alas ihastelemaan siltaa sieltä käsin. Lapset ei vain jaksaneet ja ymmärtäähän sen siinä kuumuudessa. Päätimme jo, että tulemme ensi kerralla aikuisten kesken ja koluamme kaikki kaupungin mystiset nähtävyydet. 

Satojen kuvien jälkeen oli lasten vuoro ja siirryimme lelu- ja urheilukauppoihin. Keskustassa kadut ovat kapeita ja täynnä kivoja putiikkeja ja ravintoloita. Talot ovat vanhoja ja kauniita, joten ihasteltavaa riittää. Myös pojille reissu oli lopulta kovasti mieluisa, sillä he saivat uudet aidot futispuvut. Koululainen jopa kaksi, koska ei osannut valita Ronaldon ja Messin väliltä. 

Matka kohti kotia hirvitti jo etukäteen, kun tiesin, että mutkikas tie vie ainakin itseltäni mehut. Paluumatka olikin vielä menoa pahempi, sillä taaperokin oli hereillä ja oksensi yllättäen vaimon syliin. Tilanne oli erityisen kurja, koska pieni ihminen ei itse ymmärtänyt mistä oli kyse ja nyyhkytti hetken aikaa surkeana. Onneksi olo helpotti kaikilla heti tasaisemmalle tielle päästyä.

Vaikka vuoristotie ei ole mikään makuelämys, niin kaupunki on mieletön ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Yksi kauneimpia paikkoja, missä olen käynyt. Se auton vuokraaminen vaan olisi ehkä ollut sittenkin hyvä ajatus. 

Ainiin, vanhassakaupungissa ei edes käyty, joten uutta reissua odotellessa..