Taaperon tuttikriisi

Pari viikkoa sitten oli iso päivä, kun taapero luopui tuteistaan. Hänellä oli nukkuessaan valehtelematta jopa viisi tuttia, sillä hän piti niitä suun lisäksi molemmissa käsissään unileluina ja loput pään ympärillä, jotta suusta tippuneen tilalle oli hänen helppo laittaa seuraava suuhun. Kyseessä ei siis ollut mikään ihan pieni muutos ja juteltiin tästä hänelle etukäteen monena päivänä.

Matkasimme vanhempieni luokse maaseudulle, jossa taaperon oli tarkoitus lahjoittaa tutit perinteiseen tapaan oravavauvoille. Kokoonnuimme porukalla takapihan ojan reunalle ja rohkaistiin taaperoa heittämään tutit yksi kerrallaan niin pitkälle kuin pystyy ja oravat tulevat ne sitten noutamaan. Samaa kaavaa käytimme muinoin myös esikoisen kanssa, mutta heitimme ne vain parvekkeelta puuhun. Isoveli tuki pikkuveljeään hienosti ja lopulta tutit oli heitetty, ja taapero sai ansaitsemaansa kannustusta ja paljon haleja.

Muutaman minuutin katselimme ojaan päin, jos vaikka niitä oravia näkyisi, mutta lopulta tutit jätettiin odottamaan hakijaansa. Seuraavana päivänä palasimme vanhempieni luokse hakemaan isoveljeä yökylästä ja kappas vaan, tutit olivat poissa! Sehän vasta ihmeellistä oli ja "ovava vauva hakee" lausetta hoettiin koko viime viikon. 

Nyt on eletty jo pari viikkoa tutitonta aikaa ja on mennyt vaihtelevasti. Lähtökohtaisesti esikoinen on ollut aina hyvä uninen ja taapero sitten taas ei. Ensimmäinen yö meni käsittämättömän hyvin. Poika nukahti yhtä nopeasti kuin aiemminkin, eikä yöllä heräillyt juurikaan. Myös toisille yöunille hän nukahti vaivatta ja ehdin juuri hehkuttaa homman sujumista somessa, kun alkoikin sitten koko yön kestänyt piina. Valvottiin ainakin neljä tuntia keskellä yötä, kun hän ei rauhoittunut millään. Silloinkaan hän ei kuitenkaan varsinaisesti pyytänyt tuttia, sen verran iso jo on, että ymmärtää tilanteen pysyvyyden, mutta itketti ja harmitti kuitenkin kamalasti. Anteeksi naapurit! Päivät ovat menneet ihanasti, eikä tuttien perään ole huudeltu. Mikä ihaninta, hänen sanavarastonsa on laajentunut huomattavasti, kun tuttien ylimääräinen lutkutus on jäänyt.

Viimeiset yöt ovat olleet aika levottomia ja heräilyä on rehellisesti paljon, mutta eiköhän se tästä ala tasoittua, kun jaksaa malttaa odottaa. Kaikki keinot käyttöön, sillä siirrettiin taapero tulevaksi yöksi isoveljen viereen nukkumaan. Katsotaan kuin käy!